Kun Heli Elina Pesukarhu Kuula saa käsiinsä säkillisen käytettyjä vaatteita, syntyy boheemia ”hulluutta”.
Bohemian Insanity on intohimoista kierrätystä ja taatusti persoonallista tyyliä. Kierrätys saa näkyä tuotteissa ja nostalgia ja huumori ovat niiden ehdoton suola.
Materiaaleiksi käyvät vain käytetyt vaatteet ja tekstiilit, myös sellaiset, jotka ovat jo saattaneet saada tuomion käyttökelvottomana.
Bohemian Insanityn rentoja Rönsy-huppareita, sekä suuria persoonallisuuksia, Madame-käsilaukkuja. Vaikka malleja ei olekaan paljon, uniikkeja tyylejä löytyy moneen makuun.
Kutsut itseäsi ”vanhaksi hipiksi”. Mitä hippiys tarkoittaa sinulle?
Vanha hippi -nimitys tuli jälkikasvun suusta joitakin vuosia sitten. Vanha hippi tuo mieleen sellaisen hieman erikoisen ihmisen, värikkään, boheemin, normeista poikkeavan ja positiivisella tavalla kummallisen. Sellaisia piirteitä näen itsessäni.
Teet vaatteita, laukkuja ja jopa kenkiä. Onko pukeutuminen aina ollut ammattisi?
Ajauduin vaatetusalalle hieman vahingossa. Sain lapseni tosi nuorena ja 22-vuotiaana oli äityslomat ja hoitovapaat paketissa ja hain opiskelemaan. Ensisijaisesti pyrin aivan muille aloille, mutta laitoin yhteishakulomakkeeseen viimeiseksi vaihtoehdoksi vaatetusalan artesaanin opinnot Wetterhoffilla, puoliksi leikilläni, en ollut koskaan ajatellutkaan ompelevani yhtään mitään. Niin siinä sitten kävi, että päädyin opiskelemaan vaatetusalaa ja ennen pitkää huomasin, että tämähän on juuri sitä mitä haluan tehdä.
Mistä rakkautesi kierrätykseen ja materiaalien uudelleenkäyttöön sai alkunsa?
Intohimoni kierrätysmateriaaleihin tulee myös opiskeluajoilta. Opiskelevana yksinhuoltajana ei ollut varaa ostaa uusia kankaita. Into tekemiseen oli kuitenkin kova, joten haalin kirppareilta isoja vanhoja vaatteita ja ompelin niistä uusia.
Monipuolinen ja värikäs tyyli vaatii myös paljon erilaisia materiaaleja. Mistä käyttämäsi materiaalit ovat peräisin?
Materiaaleja saan pääasiassa muutaman kierrätysalan toimijan kautta. Myyntikelvottomat vaatteet käyvät mainiosti materiaaliksi. Teen myös viikoittain kirpparikierroksia ja paikalliset ihmiset tietävät jo, että työhuoneelleni saa tuoda vanhoja vaatteita, joten harva se päivä on pussukka ovella odottamassa.
Huppareita rönsyilevään tyyliin
Helin runsas tyyli on jälkikasvun palautteen myötä jalostunut huppareissa kaavaltaan yksinkertaisemmaksi, mutta väreillä ja kuvioilla iloittelu jatkuu. Rönsy-hupparissa on nyt hyväksi havaittu kaava, jonka materiaalin vaihtelu herättää kerta toisensa jälkeen eloon erilaisena, täysin yksilöllisenä tuotteena.
Muppetien Elukka, Tipi, sekä pääkallo mahtuvat hyvin samaan huppariin.
Olet erityisen taitava yhdistelemään erilaisia värejä ja kuvioita. Miten ideat erilaisista yhdistelmistä syntyvät?
Ideat syntyvät usein tietystä vaatteesta, kuosista tai painatuksesta. Esimerkiksi sammakkoaiheinen painatus tuo vision vihreän eri sävyistä ja sammakko siihen kaiken keskelle. Tai sitten löytyy useita samaan teemaan sopivia, esimerkiksi tietyn bändin paitoja tai eri bändien, mutta saman tyylilajin edustajia. Ja sitten ovat "häiriintyneet" hupparit, joissa yhdistelen mitä älyttömimpiä kuvioita, tekstejä ja värejä. Huumori toimii aina ja usein piilotankin huppareihin jonkun hilpeän yksityiskohdan, kuten Pipsa Possun hevihupparin huppuun.
Huppari saattaa syntyä puolessa tunnissa alusta loppuun saakka tai sitten siihen tuhrautuu viisi tuntia. Riippuu paljon siitä innostunko kasaamaan pienistä tilkuista ja miettimään joka kappaleen kohdalla onko tämä sittenkään hyvä ja entäs jos laittaisinkin tämän ja tämän ja tämän vai sittenkin... Toisinaan taas huppari käytännössä kertoo itse millainen siitä tulee ja minä vain teen työtä käskettyä :D Usein hupparia tehdessä käy niinkin, että kaivelen materiaalivarastosta vaikkapa vuorimateriaalia ja törmään siinä kaivellessa hauskaan painatukseen, josta syntyy uusi idea ja ennen pitkää siinä on neljä uutta hupparia tekeillä sen alkuperäisen lisäksi.
Kierrätysmateriaaleilla on tarina kerrottavana
Olet melkoinen sanaseppo ja kirjoitat jokaisen Madame-käsilaukun mukaan tarinan, jossa laukku kertoo matkastaan hylätystä materiaalista uudeksi, komeaksi laukuksi. Tarinat ovat iso osa laukkujen viehätystä ja osoittavat myös, miten paljoa ajatusta työhön todella on käytetty. Millainen merkitys tarinoilla on sinulle itsellesi?
Tarinat syntyvät ikään kuin luonnostaan. Olen aina ollut tarinankertoja ja erityisesti elottomille esineille elämäntarinoiden kehitteleminen on ollut tapanani. Nimeän aina esimerkiksi autoni, muotoilen sille persoonan ja ärsytän aikuisia lapsiani puhumalla autosta kuin se olisi elollinen olento.
Koen että tarina tuo tuotteelle lisäarvoa, se antaa sille äänen, kasvot ja persoonan. Myös materiaalin kulkema matka kaikkine vaiheineen tuo uuteen tuotteeseen sielun ja särmää. Tarina tuo esiin laukulle kuvittelemani persoonan ja puhuu sen äänellä.
Katkelma Madame Ingridin tarinasta:
"Minä olen Madame Ingrid, syntynyt parrasvaloissa! Se oli 1970- lukua ja minä olin urani huipulla. Voisin luetella pitkän listan suuria tähtiä, jotka ovat uransa aloittaneet allekirjoittaneen lempeän katseen alla. Minä olin aikoinani verho. Enkä mikään tavallinen ikkunaverho, vaan ennemminkin esirippu. Hyvin tärkeässä asemassa siis.
Erään laulu- ja soitinyhtyeen solisti oli nauttinut liikaa virvokkeita ja horjahti kesken esityksen. Minä olin totta kai paikalla, kun apuani tarvittiin ja urheasti hulmahdin pehmustamaan törmäystä solistin otsan ja lattian välillä. Hän selvisi mustelmalla, minä repesin koko yläreunani pituudelta kahteen osaan. Urani loppui siihen. Vammani olivat liian vakavia. Mutta katsokaapa minua nyt!"
Miten ensimmäinen Madame-laukku syntyi?
Madame- laukun esiaste syntyi noin 15 vuotta sitten armeijan asetakista. Siinä oli oikeat kaulukset kahvoina ja materiaali oli harmaata sarkaa Valtion Pukutehtaan varastoista. Se on hirvittävän tylsä ja ankea materiaali, joten lähdin kehittämään mallia tilavampaan suuntaan ja vaihdoin materiaalin keveämpään. Jakut, villahameet ja muut vastaavat olivat ensin, ja sen jälkeen olen laajentanut verhoihin, pöytäliinoihin ja muihin sisustustekstiileihin. Nykyään Madameja syntyy lähes kaikesta mahdollisesta materiaalista. Yksi villeimmistä oli tekonahasta, lateksista, pitsistä ja verkkomateriaaleista tehty metallirenkain ja niitein somistettu Madame X.